”Riippuvatsa” ei halunnut kadota — kunnes ymmärsin, ettei se ollut rasvaa (ja että olin treenannut aivan väärin)
Yhteenveto: Vatsani oli litteä makuuasennossa, mutta pullahti ulos heti kun nousin seisomaan. Vuosien ajan luulin sen olevan rasvaa — ja treenasin entistä kovemmin. Tässä kerron, mitä vatsanpeitteiden alla todella tapahtui ja mikä yksi liike lopulta palautti vatsani, kymmenen minuutin päivittäisellä harjoittelulla olohuoneen lattialla.
”Olin luovuttanut ajatuksen siitä, että vatsani olisi enää koskaan litteä.”
1”Oletko taas raskaana?” — kysymys, joka sai mittani täyttymään
Oli aivan tavallinen tiistai ruokakaupan jonossa, kun tuttavani laski käden olkapäälleni, hymyili lämpimästi ja kysyi: ”Niin ihanaa — oletko taas raskaana?” En ollut raskaana. Nuorimmaiseni oli kolme ja puolivuotias. Muistan, kuinka naurahdin asialle, maksoin ostokseni ja istuin autoon ennen kuin kyyneleet tulivat.
Se, mikä sattui, ei ollut itse kysymys. Se oli se, että ymmärsin tarkalleen, mitä hän näki. Näinhän saman itse joka ikinen aamu peilistä: Kun makasin, vatsa oli litteä. Mutta heti kun nousin seisomaan, vatsan alaosa työntyi eteenpäin. Istuessa, hieman lysyssä, se näytti taas viidenneltä raskauskuukaudelta.
Katso, mikä lopulta toimi minulla →
Ja ollakseni rehellinen: olin todella yrittänyt. Pilates puolitoista vuotta. Vatsalihasliikkeitä aamuisin. Kaksi dieettiä, joista en oikeastaan halunnut puhua. Kesä täynnä hölkkää kolmesti viikossa. Silti vatsa näytti lähes samalta kuin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Tulin siihen tulokseen, johon useimmat naiset lopulta päätyvät: että kehoni oli nyt vain tällainen.
Se, mitä en tiennyt, oli että olin työskennellyt vatsaani vastaan — en sen kanssa.
2Se ei ollut rasvaa. Eikä se ollut minun syyni.
Käännekohta tuli, kun istuin fysioterapeutin luona aivan toisesta syystä — kipeän olkapään vuoksi. Hän katsoi minua, pyysi minua nousemaan ja sanoi jotain, mitä en koskaan unohda: ”Se, mitä näet siinä, ei ole rasvaa. Eikä se johdu liian vähäisestä treenistä.”
Hän selitti sen näin: Vuosien varrella, ja erityisesti raskauden jälkeen, lantio kallistuu hitaasti eteenpäin. Se on aivan luonnollinen prosessi — lapsen paino yhdeksän kuukauden ajan, nivelsiteiden pehmeneminen, paljon vatsa-asentoa imettäessä. Mutta kun lantio jää tähän eteenpäin kääntyneeseen asentoon, elimet vajoavat alaspäin ja työntävät vatsan alaosaa ulospäin.
Kun hän painoi varovasti vatsaani, tunsin itsekin, kuinka se antoi pehmeästi periksi. ”Se ei ole rasvakerros”, hän sanoi. ”Se on syvä tuki, joka on menettänyt otteensa.” Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen oireeni saivat selityksen. Litteä kun makasin. Eteenpäin pullistuva kun seisoin. Juuri kuten hän kuvaili.
3Siksi vatsarutistukset tekivät siitä pahemman — ja mikä todella pitää vatsan sisällä
Vatsalihakset, jotka me kaikki tunnemme, ovat pinnallinen kerros — suora vatsalihas ja vinot vatsalihakset. Ne ovat ne, jotka muodostavat ”sixpackin”. Mutta ne eivät pidä vatsaa paikoillaan, kun seisot. Sen tekee syvä kerros: poikittainen vatsalihas (transversus abdominis), sisäinen korsettilihas, joka kulkee poikittain keskivartalon ympäri, yhdessä lantionpohjan kanssa.
Raskauden aikana poikittainen vatsalihas venyy moninkertaiseksi alkuperäiseen pituuteensa nähden. Hyvin monilla se ei koskaan vetäydy automaattisesti takaisin. Silloin keskivartalolta puuttuu sisäinen korsetti, joka pitää sen sisällä — teitpä kuinka monta vatsarutistusta tahansa.
”Ja tässä on ongelma”, fysioterapeutti selitti. ”Vatsarutistukset lisäävät painetta eteen- ja alaspäin — juuri siihen suuntaan, jota haluamme keventää. Hölkkä aiheuttaa joka askeleella alaspäin suuntautuvan iskun, joka venyttää lantionpohjaa entisestään. Voit treenata todella kovaa ja silti pahentaa tilannetta.” Se selitti, miksi kolmen vuoden panostus ei ollut tuottanut senttiäkään tulosta.
Syvä kerros vastaa nimittäin aivan erityyppiseen ärsykkeeseen: hitaaseen, hallittuun jännitykseen kevyttä vastusta vasten. Ei lyhyisiin, koviin liikkeisiin. Rauhallisesti, tasaisesti, sisältäpäin.
Työnä ei yleensä ole antaa naisille lisää liikkeitä. Työnä on saada heidät lopettamaan se, mikä painaa vatsaa alas — ja alkaa treenata sitä kerrosta, joka nostaa sitä ylöspäin.
4Käännekohta: kymmenen minuuttia olohuoneen lattialla vaaleanpunaisen poljinnauhan kanssa
Fysioterapeutti suositteli yksinkertaista liikettä kevyttä vastusta vasten — ”ylöspäin suuntautuvaa nostoliikettä”, jossa lantio oikaistaan varovasti ja syvät lihakset oppivat taas pitämään keskivartalon paikoillaan. Siihen en tarvinnut studiota, valmentajaa enkä kalliita varusteita. Vain vastusnauhan polkimilla ja paikan lattialla.
Kokeile Flexitreneriä riskittömästi 30 päivää →
Liike on yksinkertainen: Istu lattialla jalat suorina, laita hihnat jalkojen ympärille ja ota kahvat molempiin käsiin. Nojaa hitaasti taaksepäin noin 45 asteen kulmaan. Vedä sitten kahvoja hallitusti kohti rintaa samalla kun hengität ulos — ja vedä samalla vatsaa aktiivisesti sisäänpäin, kuin kiinnittäisit liian kireitä housun nappeja. Pidä kaksi sekuntia. Rauhallisesti takaisin. 25 toistoa.
Ensimmäisellä kerralla kun tein sen oikein, tunsin sen välittömästi. Ei pistävää kipua kuin viidenkymmenen vatsarutistuksen jälkeen, vaan syvää lämpöä vatsan alaosassa — melkein kuin jokin olisi noussut sisäpuolelta. ”Juuri sitä tunnetta haet takaa”, hän oli sanonut. Kymmenen minuuttia myöhemmin olin valmis.
5Viikko viikolta: näin se muuttui
Ollakseni rehellinen: ensimmäisellä viikolla ei tapahtunut mitään näkyvää. Mutta jotain muuta tapahtui — kynnys oli vihdoin tarpeeksi matala. Kymmenen minuuttia lattialla television edessä ei vaatinut suunnittelua, matkustamista, eikä motivaatiopuheita itselleni. Treenasin ensimmäisellä viikolla enemmän kuin koko edellisen kuukauden aikana.
Viikolla kolme kirjoitin puhelimeni muistiinpanoihin: ”Ensimmäistä kertaa ei pullistuvaa vatsaa, kun nousin sohvalta.” Viikolla kuusi mahtui jalkaan housut, jotka olivat olleet kaapin perällä yli kaksi vuotta — ilman, että olin ollut yhdelläkään dieetillä. Ja jossain viikon kymmenen paikkeilla seisoin leikkikentällä, eikä kukaan kysynyt mitään.
Se, mikä muuttui, ei ollut vain vatsa. Se oli ryhti. Housut. Katse peiliin aamulla.
Kuormitus on hellävarainen nivelille ja selälle — ei iskuja, ei hyppyjä, ei painetta lantionpohjalle. Kolme kertaa viikossa riittää useimmille. Monet näkevät ensimmäiset näkyvät muutokset neljän-kuuden viikon kuluttua. Joillakin se käy nopeammin, joillakin kestää hieman kauemmin. Se riippuu lähtökohdasta ja siitä, kuinka säännöllisesti treenaa.
6Miksi se oli juuri Flexitrener
Markkinoilla on useita poljinvastusnauhoja. Syy siihen, miksi minä — ja myöhemmin fysioterapeuttini — päädyimme Flexitreneriin, liittyy yksityiskohtiin, jotka ratkaisevat, jatkaako sitä todella.
Ensinnäkin: Nauhassa on kuusi jännitettyä kumiletkua vain kahden tai kolmen sijaan, joten vastus on tasainen ja vakaa koko liikkeen ajan. Toiseksi: Jalkapolkimet on muotoiltu niin, etteivät jalat liu'u pois — tärkeää kun istuu pidempään. Kolmanneksi: Kahvat ovat ergonomiset pehmeällä vaahtomuovipäällysteellä, eivätkä paina kämmeniin edes 25 toiston jälkeen.
”Kuulostaa pikkujutuilta”, fysioterapeutti sanoi. ”Mutta jos varusteet ovat epämukavat, ihmiset lopettavat kahden viikon jälkeen. Mukavuus ratkaisee, treenaako kolmesti viikossa — vai ei lainkaan.” Ja se piti kohdallani paikkansa.
Flexitrener toimitetaan Norjassa ilmaisella toimituksella ja 30 päivän tyytyväisyystakuulla. Jos käytät sitä säännöllisesti neljästä kuuteen viikkoa ilman, että huomaat mitään muutosta, voit palauttaa sen. Minulle juuri se teki aloittamisesta helppoa: Jos se ei toimisi, en olisi menettänyt mitään. Jos se toimisi — ja niin kävikin — olisin saanut vatsani takaisin.
